Avoliiton purkautumisesta

Avoliitot on vakiinnuttaneet asemansa avioliittojen rinnalla pariskuntien yhdessä elämisen muotona ja niiden määrä jatkaa kasvuaan. Myös lainsäädännössä on reagoitu tähän yhteiskunnassa tapahtuneeseen muutokseen. Aikaisemmin avoliiton päättymiseen liittyviä taloudellisia korvauskysymyksiä käsiteltiin lähinnä perusteettoman edun palautuksen kautta, mutta 1. huhtikuuta 2011 voimaan tullut laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta on selkeyttänyt avopuolisoiden oikeudellista asemaa ja vähitellen lisääntyvä oikeuskäytäntö lain soveltamisesta ja sen tulkinnasta tulee täsmentämään oikeustilaa entisestään. Lakia sovelletaan sellaisiin avopuolisoihin, jotka ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai joilla on yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi.

 

Lain lähtökohtana on avopuolisoiden välillä toteutettava omaisuuden erottelu, jossa kumpikin avopuoliso pitää oman omaisuutensa. Lain 8 §:ssä on kuitenkin säädetty avopuolison oikeudesta hyvitykseen, mikäli hän on yhteistalouden hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään omaisuuttaan siten, että yhteistalouden purkaminen yksinomaan omistussuhteiden perusteella johtaisi perusteettoman edun saamiseen toisen kustannuksella.

 

Tuoreessa Korkeimman oikeuden antamassa ennakkoratkaisussa KKO 2018:5 arvioitiin lain sanamuotoa ja sen tarkoitusta tulkitsemalla kysymystä siitä, milloin voidaan katsoa olevan kyse sellaisesta avopuolison yhteistalouden hyväksi antamasta panoksesta, joka avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetun lain 8 §:n mukaisesti oikeuttaa hyvityksen saamiseen. Tapauksessa avopuoliso B:n isä oli tehnyt vastikkeetta huomattavan määrän rakennustyötä avopuolisoiden yhteistä omakotitaloa rakennettaessa, minkä perusteella B vaati avopuolisoltaan A:lta hyvitystä avoliiton päätyttyä. Asian ensi vaiheessa ratkaissut pesänjakaja hyväksyi B:n vaatimuksen ja määräsi A:n maksamaan hyvitystä B:lle tämän isän tekemästä ammattimaisesta kirvesmiestyöstä 35.000 euroa. A:n valitettua pesänjakajan ratkaisusta, katsoivat sekä käräjäoikeus että myöhemmin asiaa käsitellyt hovioikeus, ettei kyse ollut hyvitysäännöksen tarkoittamasta perusteettoman edun tilanteesta, sillä kyse oli B:n isän lahjoittamasta rakennustyöpanoksesta, joka oli tarkoitettu avopuolisoiden yhteiseksi hyväksi ja josta molemmat puolisot yhtä lailla saivat taloudellisen hyödyn puoliksi omistettua taloa sittemmin myytäessä. Korkein oikeus päätyi hyvityssäännöstä tulkitessaan samaan johtopäätökseen kuin alemmat oikeusasteet katsoen, ettei B:n isän avopuolisoiden yhteiseksi hyväksi tekemässä rakennustyössä ollut kyse B:n yhteistalouden hyväksi antamasta panoksesta, josta B olisi ollut oikeutettu hyvitykseen.

 

Lakia avopuolisoiden yhteistalouden purkautumisesta sovelletaan ainoastaan lain voimaantulon jälkeen päättyneisiin yli viisi vuotta kestäneisiin avoliittoihin, joten useissa tapauksissa joudutaan tukeutumaan edelleen myös yleisiin perusteettoman edun palautusta koskeviin periaatteisiin. Perusteettomana etuna palautettavaksi voivat tulla esimerkiksi avopuolison toisen omaisuuteen kohdistama työpanos (KKO 1988:27), toisen omaisuuteen sijoittamat varat (KKO 1988:27) tai toisen omaisuuden kartuttaminen perheen elatuksen ja kotitöiden muodossa (KKO 1993:168).

 

Avoliiton päättymiseen liittyvien edunpalautusten erityispiirteenä on tapahtumisajankohtanaan täysin tarkoituksellisen varallisuudensiirron muuttuminen perusteettomaksi vasta myöhempien tapahtumien seurauksena. Esimerkiksi Helsingin hovioikeuden viime vuonna antamassa ratkaisussa (S 16/2407) avopuolison katsottiin olleen oikeutettu korvaukseen toisen puolison omistamaan kesämökkikiinteistöön tekemistään rakennustöistä. Miehen työpanoksen katsottiin nostaneen naisen omistaman kesämökin arvoa huomattavasti ja työmäärän arvioitiin olleen niin merkittävä, että nainen määrättiin korvausvelvolliseksi saamansa perusteettoman edun perusteella. Hovioikeus kuitenkin otti korvauksen määrää vähentävinä seikkoina huomioon miehen vuoteen 2013 asti jatkuneen käyttöoikeuden kesämökkiin sekä naisen miehen hyväksi tekemät pienimuotoiset laskutus- ja remontointityöt.

 

Oikeuskäytännössä vakiintuneen tulkinnan sekä hyvityssäännöksen sanamuodon mukaan hyvityksen saaminen edellyttää panostukselta tiettyä merkittävyyttä, eli tavanomainen yhteiseen taloudenpitoon osallistuminen on yhteistalouden luonteenomainen piirre eikä se oikeuta hyvityksen saamiseen avoliiton purkautuessa.