Konkariasianajajan kynästä: Yrittämisen vaikeudesta ja tärkeydestä

Sellainen yhteiskunta, joka ei järjestä edellytyksiä yksityisille kansalaisilleen ryhtyä tienaamaan leipäänsä elinkeinonharjoittajina, kansankielisesti yrittäjinä, ei ole tehtäviensä tasalla. Saman makkaran toisesta päästä käsin käy sanoa, että yrittäjät, jotka eivät käytä hyväkseen saatavissa olevia asiantuntijapalveluita, eivät myöskään ole tehtäviensä tasalla.

Ei ole yksi eikä kaksi vilpitöntä ja oman toimialansa hyvinkin hallitsevaa pk-yrittäjää, joka on ajautunut ongelmiin pelkästään siksi, että on jättänyt käyttämättä asianajotoimistosta saatavissa olevan ohjauksen juuri siinä tärkeässä vaiheessa, jossa toimintakuvioita suunnitellaan taikka käsillä on jokin muu tilanne, jonka ratkaisemiseen yrittäjän oman toimialan tietomäärä ei riitä taikka sovellu. Pahimmillaan on voinut lopulta käydä niin, että ”noutaja on tullut” ulosottovasara paukkuen tai konkurssipaperit kahisten.

Omassa yli 40-vuotisessa asianajopraktiikassani on tietenkin kertynyt lukematon määrä kokemuksia siitä, mitä kaikkea yrittäjän elämässä voi tapahtua. Kun ajatuksenani on käyttää tällä palstalla konkariasianajajan kynää hymynkare suupielessä, niin otan tähän esimerkin siitä, miten jo pelkästään yrittäjän edustama tuote itsessään voi taklata yritystoiminnan pahanpäiväisesti, vaikka yrittäjällä on kuinka sitkeä asenne.

Olin aikoinaan tuomioistuimen määräämänä pesänhoitajana vesisänkyjä valmistaneen yrityksen konkurssissa. Velkojat hyväksyivät, että konkurssifirman liiketoiminta voitiin myydä samojen omistajien perustamalle uudelle yhtiölle. Kaupat tehtiin, mutta parin vuoden päästä oltiin taas konkurssissa. Kun yrittäjät toivat minulle paperit konkurssihakemuksen tekemiseksi tulin tietysti kysäisseeksi, että mitenkä tässä nyt näin kävi. Yrittäjien vastaus oli seuraava:

”Tässä kävi toissa viikolla tuolta syrjäkylältä mies ostamassa vesisängyn. Viime viikolla hän toi sen takaisin. Sanoi näin: ”Palautan tämän, rahat takaisin.” Me tietysti kysyttiin, että mistähän tämä nyt mahtaa johtua. Mies vastasi: ”Pillu pakenoo”.

Siinä me tämän kuultuamme tuumattiin, että tämä bisnes taitaa olla taputeltu ja päätettiin saman tien tulla Purasen juttusille, että laittaa konkurssihakemuksen oikeuteen.”

Tämä tapahtui 80-90- lukujen taitteessa. Lieköhän vesisänkyjä nykyisin enää edes kaupan, ja jos ei ole, niin tässäkö on syy kysynnän hiipumiseen. Tämän peräkylän miehen suorapuheisuus tuo mieleen H.C Andersenin sadun ”Keisarin uudet vaatteet”, jossa muuan pojantoljake, seuraillessaan keisarin silkkisille hepeneille hurraavan väenpaljouden joukkosokeutta, tokaisi ykskantaan: ”Tuo mieshän on munasillaan.

Tuolloin 80-90 lukujen taitteessa elettiin Suomessa talouden kovaa nousubuumia, jossa pankit mättivät ulos valuuttalainaa melkein kaikille jotka ilkesivät ottaa sitä vastaan. Kun jossain kohtasivat toisensa mies ja kirves, niin siitä syntyi välittömästi rakennusfirma, joka sukulaisten takaamalla valuuttalainalla pisti pystyyn niitä rakennuksia, joiden homeita käräjöidään tänä päivänä niin että lakituvissa on jatkuva tungos. Eikä tässä kaikki: sukulaiset maksavat vieläkin takausvelkojaan, kun 90-luvun alkupuolen talousromahdus teki selvää jälkeä firmoista ja silloinen 16 %:n viivästyskorko on vuosien saatossa moninkertaistanut alkuperäisen velkamäärän..

Yrittäminen on vaikeaa, stressaavaa, tärkeää ja parhaimmillaan tuloksekasta. Riskejä on kuin jänöjussilla, jonka elinpiirissä ”viita on vipuja täynnä”. Yrittäjä saa tärkeän tehtävänsä parhaiten raiteilleen käyttämällä oman osaamisensa lisäksi aina  –  ja hyvissä ajoin  –  niitä asiantuntijoita, joilla on se homma hallussa mihin on koulutus saatu ja mihin on kokemuksella jalostuttu.