Lapsenhuoltolain muutos: vuoroasuminen ja elatusapu

Vallitsevan kansallisen ja kansainvälisen poikkeustilanteen keskellä myös tuomioistuimet ovat joutuneet pohtimaan toimintatapojaan ja priorisoimaan käytettävissään olevia resursseja niiltä osin, mitä asioita tällä hetkellä voidaan koronaviruksen leviämisen pelossa ylipäätään käsitellä tavanomaiseen tapaan. Koska lapsia koskevissa asioissa on kyse yhteiskunnan keskeisenä pitämän oikeussuojatarpeen toteuttamisesta, pyrkivät tuomioistuimet myös poikkeusoloissa näitä asioita mahdollisuuksiensa rajoissa käsittelemään.

Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa sovelletaan poikkeuksetta lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta annettua lakia, johon on tehty vastikään joulukuun alussa 2019 voimaan tulleita muutoksia. Eräs keskeisimmistä muutoksista on se, että vanhemmat voivat nyt virallisesti sopia ja tuomioistuin tarvittaessa antaa ratkaisun siitä, että lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhempansa luona (vuoroasuminen). Ennen lakimuutoksen voimaan tuloa vuoroasuminen toteutettiin monissa tapauksissa laajoina luonapitoina, joissa lapsella oli oikeus tavata etävanhempaansa esimerkiksi joka toinen viikko. Aiemmin voimassa olleita säännöksiä laadittaessa oli kuitenkin nykyistä harvinaisempaa se, että lapsi käytännössä katsoen asui vuoroviikot vanhempiensa luona.

Lapsen elatus määräytyy myös vuoroasumistilanteissa lapsen elatuksesta annetun lain säännösten perusteella, joita muutettiin niin ikään hieman joulukuusta 2019 lukien. Elatuskysymykset ovat huoltoa ja tapaamisoikeuksia koskevissa asioissa usein esillä ja vuoroasumistilanteissa voi usein olla perusteltua pohtia sitä, jakautuuko lapsen elatuksesta annetun lain säännöksiin perustuva elatusvastuu ja elatusmaksun suuruus oikeudenmukaisesti vanhempien kesken. Vuoroasumistilanteissa voitaneen lähtökohtana pitää sitä, että vanhemmat vastaavat lapsen perustarpeista silloin, kun lapsi heidän luonaan asuu – elleivät vanhemmat ole muusta järjestelystä nimenomaisesti sopineet.

Elatuskysymyksiä lähestytään kuitenkin tällaisissakin vuoroasumistilanteissa lapsen elatuksesta annetun lain ja sen perusteella jo vuonna 2007 annetun oikeusministeriön ohjeen mukaisesti siitä lähtökohdasta, että suuremman vastuun lapsen elatuksesta tämän asumisesta aiheutuvine kuluineen kantaa lähivanhempi ja että etävanhemman panostukset lapsensa elatukseen tulevat vuoroasumistilanteissakin huomioiduksi ns. laskennallisten luonapitovähennysten muodossa. Tällä tavoin määräytyvä elatusapu voi kuitenkin muodostua etävanhemman kannalta kohtuuttomaksi, sillä hänen voidaan perustellusti ajatella kantavan luonapitovähennyksiä enemmän vastuuta lapsen elatuksesta – asuuhan lapsi hänen luonaan sopimukseen taikka tuomioistuimen ratkaisuun perustuen vähintään 40 prosenttisesti ja tästä asumisesta aiheutuu myös etävanhemmalle kustannuksia.

Korkein oikeus on antanut jo vuonna 2010 eli lähes kymmenen vuotta ennen vuoroasumista koskevan lakimuutoksen voimaantuloa ennakkopäätöksen (KKO:2010:38), jossa edellä mainittua epäkohtaa on käyty läpi. Myös joulukuussa voimaantullutta lapsen elatuksesta annetun lain muutosta säädettäessä asia on lainsäätäjän toimesta havaittu, muttei oikeusministeriön ohjetta – jota usein sovelletaan elatusapumääriä laskettaessa – ole vielä päivitetty vastaamaan vallitsevaa yhteiskunnallista tilannetta, jossa vuoroasuminen on aiempaa tavanomaisempaa.

Asianajajamme voivat olla apunasi, mikäli käyt läpi lapsen huoltoa, tapaamisoikeutta taikka elatusta koskevaa asiaa ja arvioida tilanteeseesi vaikuttavien yksityiskohtien valossa sitä, mitä voimassa olevat säännökset voisivat tilanteessasi tarkoittaa. Koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilanteen takia pyrimme ainakin toistaiseksi suosimaan etäyhteysien käyttämistä aina kuin mahdollista – voit siis ottaa rohkeasti yhteyttä toimistoomme myös nykytilanteessa. Toimeksiannosta sovitaan aina erikseen, eikä pelkkä neuvon kysyminen ilman sopimusta sido sinua.