Yrittäjän asialla, eli pari sanaa asiasta ajamisen kohteena

 

Vuosi sitten kuvailin konkariasianajajan kynällä yrittäjänpäivän teemapuitteissa pitkän urani kokemuksista pari lystikästä tapahtumaa. Tämän päivän Suomessa ja varsinkaan yrittäjien arkitodellisuudessa ei lystikkyys ole ihan ensimmäinen juttu mihin törmätään. Koronan vaikutukset syövät rotan lailla yrittäjien toimintaedellytyksiä. Nyt jos koskaan yrittäjällä on riski joutua tilanteisiin, joissa lainopillinen asiantuntemus (juridinen osaaminen) ja lainkäytön perusteeksi välttämätön asioitten ja tapahtumien ymmärtäminen (kokemustieto) on välttämätöntä. Uskallan sanoa ihan suoraan, että kaikilla lakipalveluja tuottavilla tahoilla ei ole tätä kombinaatiota tarjolla.

Asianajotyössä on kysymys asian ajamisesta. Eikös se niin liene, että mitään sellaista – polkupyörää nyt ehkä lukuun ottamatta –  ei voi ajaa oikein tai oikeaan suuntaan, jos sitä ei asiana (das Ding an sich) tunne kunnolla. Ennen kuin lakimies voi ruveta ajamaan asiaa, pitää hänen kyetä ymmärtämään asian sisältö ja tapahtumien merkitys luotettavasti, jotta pystyy tunnistamaan, mikä on mennyt pieleen. Kun tähän asiaosuuteen on perehdytty, on seuraavaksi käsillä kysymys, mitä tällaiselle asialle on tehtävissä lain puitteissa yleensä ja tässä tapauksessa erityisesti (oikeuskysymys). Seuraavaksi on selvitettävä, millä osoitetaan oikeussuojan konkreettinen tarve, se että asian mentyä pieleen tämä johtuu esimerkiksi jonkun tahon vastuulle menevistä tai muista asiakkaasta itsestään riippumattomista syistä (näyttökysymys).

Kun tämän verran tietoa on luotettavasti kasassa, alkaa asianajajan työssä vaihe, jossa varmistetaan juuri tätä käsillä olevaa tapausta koskevat faktat ja niiden merkitys kyseisen elinkeino- tai elämänalan objektiivisella asiantuntemuksella. Kun asiakkaan asia pitää viedä eteenpäin varmalla faktapohjalla, mennäänpä asian kanssa neuvottelupöytään tai oikeuteen, käyttää kokenut asianajaja tarvittaessa alihankintana hankittua teknistä, lääketieteellistä tai asian laadusta riippuen mitä tahansa muuta asiantuntijaa työnsä apuna ja oikeudenkäynnissä myös näyttökysymysten asiantuntijana. Kun tämä työvaihe on tehty, alkaa asianajajalla olla koossa se tapauskohtainen asiantuntemus, jonka perusteella hän voi antaa asiakkaalleen luotettavaa tietoa siitä, mikä oli mennyt pieleen, miten ja missä sitä voidaan korjata sekä millaisia kustannuksia ja kuluriskejä asian hoitamisessa ”perälautaan asti” on, tai mitä erilaisia vaihtoehtoja olisi tähän verrattuna –  aina siitä mahdollisuudesta alkaen, että mitään ei tehtäisi.

Tällä kohtaa konkariasianajaja pääsee kissan tavoin nostamaan omaa häntäänsä ja korostamaan kokemuksen merkitystä asioiden ja tapahtumien ymmärtämisessä. Siinä missä joku juristi joutuu ostamaan asiantuntijapalvelun asiakkaan asiaa koskevalta elinkeino- tai elämänalalta, on konkariasianajaja tyystin eri asemassa: vuosien saatossa laajaksi muodostuneen verkostonsa perusteella pystyy hankkimaan asiakkaansa hyväksi tarvittavaa tietoa pelkästään kilauttamalla kaverille.

Kaikki juristit ovat tietenkin yliopistonsa käyneet ja kaikki olleet oikiksessa opetettavina, ei kahta puhetta siitä. Kokemusta ja sen mukanaan tuomaa oppia ei kuitenkaan opeteta kouluissa. Tiistaina 8.9.2020 kuollut suomalaisten tuntojen tulkki Vexi Salmi kertoi jokunen vuosi sitten radiohaastattelussa siitä, miten hän lopetti koulunkäynnin johonkin aika varhaiseen vaiheeseen, kun päätti astua oman onnensa ja taitojensa varaan. Tuossa radio-ohjelmassa hän kertoi tunnustusta saaneen osaamisensa perusteista siteeraamalla Erno Paasilinnaa: ”Muut ovat opetettuja. Minä olen oppinut”. Tähän ajattelutapaan on konkariasianajajan helppo yhtyä.

Samalla kun nostelen tässä näyttävästi omaa häntääni kokemuksen syvällä rintaäänellä, kiirehdin heti muistuttamaan, että asianajotoimisto tekee pahan virheen, jos luottaa vain kokemusperäiseen osaamiseen ja jättää rekrytoimatta palvelukseensa nuoria juristeja. Heillä on jo lapsesta alkaen ja koulutukseensa sisältyvästi kyky käyttää it-teknologian keinoja ja niiden avulla hankkia juridisesti eksakti tieto kunkin oikeuskysymyksen hahmottamiselle ja ratkaisemiselle tärkeistä oikeuslähteistä, eli lain lisäksi oikeuskäytännöstä ja -kirjallisuudesta sekä ulkomaisista verrokkitapauksista vaikkapa Kanadan korkeimman oikeuden ratkaisuja myöten. Juridiikka, eli laki ja sen tulkintaperusteet, on asianajossa ainoastaan yksi osaseikka. Asia on se mitä ajetaan, ja reitti mitä pitkin ajo tapahtuu, on se oikeusjärjestyksen sääntelemä väylä, jossa lakipykälät ovat kuin laivaväylällä reimarit.

Tulin tässä lyöneeksi reilu vuosi takaperin Mikkelissä ylioppilastutkintomme 50-vuotistapaamisessa erään tunnetun luokkatoverini kanssa leikkimielisen vedon siitä, kumpi on pitempään työelämässä. Tällaiseen vedonlyöntiin en olisi lähtenyt missään tapauksessa, jos toimistossamme ei olisi yhteistyökumppaneinani nuoria juristeja, jotka löytävät jokaiseen tarpeeseen juridisen tiedon. Sillä Kanadan oikeustiedollakin, johon edellä viittasin, voitettiin juttu.

Yrittäjänpäivän tiimoilla pitää tietysti toivottaa onnea kaikille yrittäjille. Mutta tilanne on nyt ja varmasti lähitulevaisuudessa vielä todennäköisemmin se, että onnentoivotuksilla ei pitkälle pötkitä. Aina on kysyttävä lisää tietoa jos tuntuu että omat tiedot ovat ongelman äärellä riittämättömät. Tervetuloa meille tai johonkin muuhun asianajotoimistoon, sellaiseen jonka edustama kokemus ja nuori taito takaavat toimivan kombon.